raskaus

Tätä postausta kirjoittaessani, olen raskausviikolla 17+2. Istun meidän keittössä täällä Hollannissa talorempan keskellä, mutta olen todella onnellinen, että meillä on tämä oma tukikohta ja jos kaikki menee hyvin, niin saadaan meidän pieni tänne maaliskuussa <3 Vauvanhuonetta olemme alkaneet jo suunnittelemaan, mutta ensin hoidetaan muu remppa alta pois.

Raskauden alku

Raskaustesti näytti kahta viivaa 5.7.2019.

En osannut ajatella edeltävänä viikolla, että voisin olla raskaana. Minulla oli ollut nimittäin menkkamaista kipua koko viikon, kuten normaalisti ennen kuukautisia. Ainut poikkeava asia oli eräänä yönä sattunut vatsakramppikohtaus, jota kesti noin 10 minuuttia. Säikähdin asiaa, sillä koskaan aiemmin minulla ei ollut sellaista ollut, enkä osannut yhdistää sitä raskauteen.

raskaus

Kuukautisten olisi pitänyt alkaa 4.7. ja kierto on ollut hyvin säännöllinen. Maanantainakaan kuukautisia ei alkanut kuulumaan ja päätin hakea apteekista raskaustestin töiden jälkeen. Jännityksen sekaisin tuntein tein testin heti kun pääsin kotiin ja niinhän se sitten näytti kahta viivaa! Ensimmäiset tunteeni olivat ilo ja epäusko, voinko todella olla raskaana? A ei ollut vielä kotona, enkä ollut kertonut hänelle, että ostan raskaustestin. Hän soitteli automatkalla töistä minulle, mutta halusin säästää uutiset kasvotusten kerrottavaksi. Näytin hänelle raskaustestin ja kerroin, että hänestä tulee isä ja minusta äiti. Itku siinä pääsi ilosta molemmilta ja A:n piti vähän istua tuolille keräämään ajatuksia. Hän pyysi, että voisimmeko vielä mennä apteekkiin ja ostaa toisen raskaustestin ihan varmuuden vuoksi. Tämä tarkempi testi näytti olen 2-3 viikkoa raskaana.

Vauvahaaveet alkoivat keväällä

Vauvahaaveet alkoivat nostamaan päätään A:n ja minun keväisellä Aasian matkalla. Ennen reissua vitsailtiin, että jos me jaksetaan toisiamme 2 kuukautta 24/7, niin meidät on toden totta tarkoitettu yhteen ja voidaan miettiä meidän tulevaisuuden suunnitelmia astetta eteenpäin. Oltiin tietenkin aiemminkin puhuttu perheen perustamisesta, mutta vain siinä mielessä haluammeko lapsia vai emme.

Raskautta lähdettiin yrittämään kesäkuussa, sillä oli kulunut turvallinen aika zika-alueelta postumisesta. Olimme  myös varautuneita siihen, että raskautumisessa voisi mennä kuukausia (tai pitempäänkin) ja emmehän toki tienneet, onko meidän mahdollista saada lapsia syömishäiriötaustastani tai muista syistä johtuen. Ajankohta tuntui muutenkin sopivalta, sillä meidän muutto Alankomaihin alkoi lähestymään syyskuussa ja talossa meillä olisi mahdollista laittaa vauvalle oma huone. Meistä muutenkin tuntui, että olemme valmiita vanhemmiksi. Ehdittiin kokea ihana Aasian reissu yhdessä ja asuttiin melkein 2 vuotta Ruotsissa. Nyt tuntuu hyvältä aloittaa uusi elämänvaihe meidän omassa kodissa. Häitä haluamme edelleen juhlistaa huhtikuussa 2021, jos vain mahdollista. Silloin meillä olisi myös meidän pieni mukana, jos kaikki menee tosiaan hyvin <3

Odotimme raskauden kertomisesta läheisillemme noin pari viikkoa plussauksen jälkeen.

Raskausoireet ensimmäisellä kolmanneksella

Luin paljon raskausoiresta ja raskaudesta heti kun aloimme yrittämään vauvaa. Silloin kesäkuussa oikein kuulostelin, että olisiko minulla jo jotain oireita, mutta ei ollut ja halu raskaudesta sai varmasti kuvittelemaan pienemmätkin vaivat raskausoireiksi. Ihan sen ensimmäisen viikon, kun tiesin raskaudesta, ei ollut oikein muuta oireita kuin rintojen pieni jomotus ja alavatsakipu. Ajattelin, että tämähän on helppoa ja myös huolestuin hieman, kun ei ollut pahoinvointia tai muitakaan oloja vielä. Mutta niinhän se huono olo sitten alkoi ja jäin jo kaipaamaan alun helpoutta. Olisi pitänyt olla vain hiljaa!

Tässä oireeni viikko viikolta:

    • Viikot 0-4: Alussa ei mitään, viikolla 4 menkkamaista kipua.
    • Viikot 5-8: Aamupalan syöminen alkoi tökkiä viikon 5 puolivälissä. Viikon 5-6 vaiheessa en voinut juoda enää kahvia ja oksettava olo ilman oksentamista alkoi ja paheni iltaa kohden. En voinut syödä enää kunnolla ja etenkin liha, kana, kala, juusto, öljyt ja voi alkoivat ällöttämään. Paino tippui noin 2 kiloa. Kaikenlaiset voimakkaat hajut, etenkin ruoanlaitosta tulevat, saivat voimaan huonosti. Kärsin myös unettomuudesta noin 3 viikon ajan. Oksensin kolme kertaa, kerran mm. hampaita pestessä. Iltoisin pystyin vaan maata sohvalla töiden jälkeen. Työpäivät olivat tuskaa, sillä oli huono olo ja toimistossa oli tosi kuuma ja huono ilma. Koin satunnaista päänsärkyä iltaisin.
    • Viikot 9-12: Sama meininki jatkuu 9 ja 10 viikoilla, ruoka ei maistu ja paino tippuu lisää. Yhteensä ensimmäisen kolmanneksen aikana painoa tippui 4 kg. Elokuun lopussa vk 11 hyvästelimme Ruotsin ja vierailimme Suomessa. Olo alkaa helpottamaan ja pystyn syömään mm. puuroa aamulla ja olo alkaa piristymään muutenkin. Sillä viikoilla pystyin käymään lenkillä ja onneksi pystyin syömään myös paljon ruisleipää! Vk 12 elo-syyskuun vaihteessa muutimme Hollantiin ja pääsimme ensimmäistä kertaa neuvolaan. Vieläkään liha tai kunnon lämmin ruoka ei maistu, mutta kahvia pystyn taas juomaan.

Täytyy sanoa, että raskaus ja ensimmäinen kolmannes olivat paljon raskaampia kuin mitä olisin osannut ajatella. Kaiken kokisin kuitenkin uudestaan, sillä olemme todella kiitollisia tästä raskaudesta. Ja tiedän, että monella pahoinvointi on paljon pahempi ja voi jatkua koko raskauden.

Raskaus Hollannissa

Raskaana oleminen Hollannissa on erilaista Suomeen verrattuna. Hollannissa neuvolat ovat yksityisiä palveluntarjoajia ja erillään sairaalasta. Saat valita oman neuvolan, jos alueellasi on useita vaihtoehtoja. Neuvolassa työskentelevät ovat kätilöitä (verloskundige) ja he tekevät kaikki  kontrollit ja ultraukset rakenneultraa lukuunottamatta. Se tehdään erillisellä raskausklinikalla, ainakin näin omalla kohdallani tulee tapahtumaan. Verikokeet tehdään sairaalassa Neuvola maksetaan vakuutuksen kautta ja periaattessa ainoa maksu, joka tulee maksaa on vakuutuksen normaali omavastuuosuus 385€, joka kattaa muutkin mahdolliset terveyspalvelut.

raskaudenensimmainekolmannes

Meidän neuvola on 5 minuutin pyöräilymatkan päässä ja olen ollut todella tyytyväinen heidän tarjoamaan palveluun. He työskentelevät 24/7 ja kätilöille saa soittaa tai laittaa viestiä milloin vaan. Vastauksen saa nopeasti. Neuvolarakennuksessa on myös muita palveluita, kuten apteekki, päivähoito, kirjasto ja kahvila. Neuvolan kautta pääsee myös mm. raskauspilatekseen ja hierontaan. Mikä itselle on tärkeää, on että henkilökunta puhuu hyvää englantia. Pystyn käymään perustarkastuksissa ilman A:n käännösapua.

Tässä muita eroja yleisesti  hollantilaisen ja suomalaisen äitysneuvolan sekä perhe-etuuksien välillä:

  • NIPT-testi ei ole hollannissa yleinen ja jos sen haluaa tehdä, niin testi tulee maksaa itse (me teimme testin).
  • Kotisynnytys on yleisempää, mitä sairaalassa synnytys.
  • Neuvolan kätilö (se joka tekee kaikki kontrollit), tulee mukaan synnytykseen. Hän tulee mös kotiin (jos ehtii), heti kun synnytys käynnistyy.
  • Raskauden jälkeinen erityinen terveyspalveluntarjoaja kraamzorg tulee myös valita itse. Normaalisti jokainen perhe on oikeutettu noin 49 tunnin palveluun, jolloin äitiyssairaanhoitaja tulee kotiisi opastamaan ja avustamaan vauvan hoidossa.
  • Äitiysloma on 4 kk ja isyysvapaa 1 viikon.
  • Hollannissa äidit työskentelevät yleensä osa-aikaisesti lasten ollessa pieniä, isovanhemmat hoitavat lapsia 1-2 päivää viikossa tai lapset viedään päivähoitoon. Miehetkin voivat toki työskennellä osa-aikaisesti ja pitää papadagin, mutta se ei ole niin yleistä.

Olisi mielenkiintoista kuulla sinun raskaudestasi, laita alle kommenttia tai linkkiä omaan blogiin. Onko teille tulossa vauvaa ensi vuoden puolella? <3

2

Jonna

4 Comments on Raskaus: Raskauden ensimmäinen kolmannes

    • Kiitos kovasti Satu! Ja mielelläni käyn lukemassa, tämä kaikki on niin uutta ja etenkin täällä Hollannissa 🙂

  1. Olipa kiva löytää sun blogi! Me odotetaan esikoista saapuvaksi vapun aikoihin, ja oon koittanut löytää blogeja joissa olisi laskettu aika edes suunnilleen samoilla tienoilla, mutta ei ole juuri löytynyt… Mun on myös pitänyt perustaa blogi ihan raskauden taltioimiseksi ja ajatusten selkiyttämiseksi, mutta vielä en oo saanut aikaiseksi (rv 10+5 nyt). Käyn linkkaamassa, jos saan sen tehtyä 😀

    Mulla ei oo ollut juurikaan oireita missään vaiheessa, ja se on kyllä välillä huolettanut. Vielä pitäis jaksaa melkein 2 viikkoa nt-ultraan (varhaisultrassa käytiin jo 7. viikolla, ja silloin kaikki kyllä vaikutti hyvältä).

    Mutta siis pistän sun blogin ehdottomasti seurantaan ja jään innolla odottamaan lisää raskaus- ja vauvajuttuja 🙂

    • Moi Katri, ja kiitos kommentistasi! Ompa ihana kuulla, että teillekin on tulossa pieni ensi keväänä <3 Ja voisin kuvitella, että sun ei tarvitse huolehtia oireiden puuttumisesta, kaikille ei tule oloja ja varmasti neuvolassa osaa sulle sanoa paremmin 🙂

      Ja voi, kovasti tsemppiä että jaksat nt-ultraan ja toivottavasti siellä on kaikki hyvin. Hollannissa se ei kuulu, mutta haluttiin se ottaa. Saatiin tulokset aika myöhään vasta, koska en päässyt heti verikokeisiin, piti odottaa henkilönumeroa ja vakuutusta. Oli vasta viime viikolla kun saatiin tulokset, kyllä jännitti, mutta onneksi kaikki vaikutti olevan hyvin.

      Jos alat kirjoittamaan blogia niin laita ihmeessä linkkiä tänne ja kiva kun tulit lukemaan tätä minun blogia 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *